Vaikka pentu kuuleman mukaan jo ottaa hyvin kontaktia, täytyy kontaktia silti treenata heti alusta pitäen; mehän olemme alussa toisillemme täysin ventovieraita!
Kontaktin treenaamista varten täytyy saada aluksi rauhallinen ympäristö, eli mieluiten ollaan pennun kanssa sisätiloissa kahdestaan. Istuskelen vaikkapa lattialla enkä kiinnitä pentuun mitään huomiota. Kun pentu katsoo minua, kehun ja annan namipalan. Sitten taas olen huomioimatta pentua. Tätä jatketaan jonkun aikaa. Kun pennulle valkenee mikä on homman juju ja se jää katsomaan minua palkkion jälkeen pitempään, palkitsen tästä muutaman sekunnin välein.
Sen jälkeen tätä voi kokeilla vaikkapa penkillä istuessa, eli aavistuksen erilaisessa tilanteessa. Sitten kun pennulta alkaa kontaktin ottaminen tuolloinkin luonnistua, kokeillaan josko kontakti pysyisi kun hieman liikutaan. Jälleen kehutaan ja palkataan, kun pentu ottaa kontaktia. Sen jälkeen voidaan lisätä häiriöitä: vaikkapa radio tai tv auki, toinen henkilö samaan huoneeseen... Lopulta kontaktin ottamista kokeillaan ulkona pihalla.
Pennun kanssa ulkoillessa on myös hyvä palkita kontaktista, vaikka ulkoilun tarkoituksena ei varsinaisesti olisikaan kontaktin treenaaminen. Pentu kuitenkin todennäköisesti luontaisesti ottaa kontaktia lenkillä, niin palkitsemaan pääsee. Tästä on varmasti hyötyä myös hyvän hihnakäyttäytymisen opettelussa.
Jos pentu ei meinaa ottaa kontaktia, täytyy vastustaa kiusausta kiinnittää pennun huomio. Lopullisena tavoitteena on koira, joka metsällä kulkiessa itse pitää kontaktia ohjaajaan. Täytyy siis rakentaa koiralle pennusta asti sellainen malli päähän, että koira itse pitää yhteyttä.
No comments:
Post a Comment