Elsan kanssa pulikoimassa

Ape pääsi eilen Elsan kanssa uimaan. Odoteltiin ensin, että Elsa hoitaa rally-toko möllit alta pois. Hyvin Elsa ne hoitikin, 93 pistettä ja kolmas sija. Sitten suunnattiin Vantaanjoen rantaan.

Elsa pulahti oitis keskelle jokea, jotta saisi rauhaa tunkeilevalta pennulta:

Vaan eipä auttanut, Apestakin on tulossa hyvää vauhtia vesipeto:

Ape ei kuitenkaan pitkiä pätkiä uiskennellut, vaan hänen piti aika ajoin käydä rannalla:

"Hyy! Kalat on pissannu veteen!"

Junamatka

Eilen käytiin Apen kanssa totuttelemassa junaan. Ajettiin ensin autolla Kirkkonummen asemalle, ja hypättiin siellä S-junaan. Ape tosin piti nostaa junaan, sillä junan ovesta kulkeminen itse oli liian jännää. Ape käyttäytyi oikein hyvin junassa, ja jopa makoili osan noin vartin kestäneen matkan ajasta.

Ai mikä matkalippu?

Junaa odottaessa tuli todettua, että ollaan oltu toistaiseksi ehkä hieman liian metsäläisiä. Pitää siis jatkossa käydä Apen kanssa vähän enemmän ihmisten ilmoilla, niin pikkukoira pääsee tottumaan mm. liikenteeseen.

Häiriötreeniä ja pikkulintuja

Koska Ape osaa jo luoksetulon ja kontaktin ottamisen käskystä, ajattelin lisätä niihin hieman häiriötä. Menimme eilen iltapäivästä pihalle siihen aikaan, kun ihmisiä tulee töistä ja kaupasta kotiin. Pihalla oli siis tämän tästä joku kävelemässä. Ape tietenkin kiinnostui pihalla kävelevistä ihmisistä, jolloin kutsuin häntä nimeltä ja käskin luokse. Pari kertaa kävi niin, että Ape reagoi kutsuun ja palkkasin kun hän tuli luokse. Jos Ape ei kääntynyt katsomaan minua, rykäisin tai heilautin kolinapurkkia, jotta fiksaatio pihalla kävelevään naapuriin katkeaisi. Tämän jälkeen kutsuin Apea uudestaan nimeltä, ja kun hän sitten minua katsoi, kutsuin hänet luokse ja palkitsin. Erään pariskunnan kohdalla tätä tehtiin kolme kertaa, sillä tultuaan luokse Ape säntäsi heti takaisin heidän luokse. Taisi olla mukavia ihmisiä. Tämä ei minua haitannut, sillä tarkoituksena ei ollut treenata paikallapysymistä minun luona, vaan korvien aukipitämistä silloin, kun jotain kiinnostavaa tapahtuu. Käytännössä saatiin siis yhdestä häiriöstä useampi toisto :) Kaiken kaikkiaan tämä oli onnistunut treeni.

Pihalla kulkiessa Ape äkkäsi pari västäräkkiä ja pysähtyi seisomaan niitä. Kääntyi jopa katsomaan minua, ikään kuin kysyäkseen että "No mitäs tehdään?". Lähdin kävelemään Apen luokse ja linnut pyrähtivät lentoon. Ape pysyi paikallaan, mistä kehuin kovasti. Linnut eivät kuitenkaan lentäneet kuin muutaman metrin, joten Ape kiinnostui niistä uudelleen, otti muutaman askeleen ja seisoi uudestaan. Tämä taisi olla pikkutirpoille liikaa, ja ne lähtivätkin pakoon kauemmas. Ape seurasi pari metriä ja pysähtyi, ja mikä parasta: kääntyi katsomaan minua! Siitä kutsuinkin hänet luokse ja palkkasin reilusti.

Noutohommia ja kylästelemässä

Tällä viikolla ollaan treenailtu noutoa. Ape tuo kaninkarvadamin nätisti minulle, joten nostin vaikeustasoa odottamalla ennen kuin otan damin häneltä. Toisin sanoen, olemme tehneet suussapitoharjoituksia, tai härskisti sanottuna suihinottoa. Aluksi Ape  palkkion toivossa tietenkin pudotti damin maahan heti päästyään minun luo, mutta kun hän huomasi että niin ei palkkaa tule, alkoi dami pysyä suussa hetken pidempään. Tätä kautta sain Apelle myös istuen luovuttamisen. Odottelin vain hetken, että Ape pitää damia suussa, niin sehän pätkäytti persauksen penkkiin! Annoin siitä tietenkin palkkion ja kovat kehut. Tämä meni siis juuri niin kuin Mika oli minulle aikaisemmin neuvonut. Taisin saada palkattua tästä käytöksestä pari-kolme kertaa, ja nyt Ape luovuttaa damin istuen. Fiksu koira!  Se mikä ei ole niin fiksua on, että poimin tuon istumisen niin, että Apella on selkä minuun päin. Ape vain sattui näin istahtamaan, joten se jäi siitä "päälle". Pitänee vaan sitten jossain vaiheessa muokata tuo niin, että Ape tulee istumaan sivulle.

Perjantaina käytiin jälleen pentutunnilla, ja tällä kertaa Apella ja Onni-mäykyllä alkoi painit mennä jo kovemmaksi. Saa nähdä käydäänkö vielä pentutunnilla, sillä parina seuraavana perjantaina ei päästä, ja sen jälkeen Ape alkaa ehkä olla jo turhan iso sisäleikkeihin pienempien pentujen kanssa.

Kävimme tänään tyttöystäväni Polinan ja Apen kanssa minun entisen työkaverin luona Orimattilassa. Kaveri ja hänen vaimonsa ovat vastikään ostaneet vanhan maalaistalon, ja he olivat kutsuneet meidät käymään. Mukavan rauhallinen paikka se oli, ja Apea sai pitää huoletta vapaana pihalla. Ape pääsi myös ottamaan tuntumaa tulevaan työmaastoon, sillä kaverilla on talonsa vieressä isohko niitty luonnontilaisena. Vielä oli heinä liian pitkää pennulle, joten Ape etupäässä käveli meidän jälkiä pitkin. Niityn laidassa on pieni lampi. Aikansa Ape kahlaili ihan rannassa, ja koko ajan näytti että hän uskaltaa enemmän ja enemmän veteen. Lopulta sitten lähdin kiertämään lammen toiselle laidalle, ja sinne päästyämme pyysin tyttöystävääni kutsumaan Apea lammen toiselta puolelta. Pienen hetken Ape mietti, että miten toiselle puolelle pääsee, kunnes hän hyppäsi lampeen ja ui yli. Olimme aikaisemmin käyneet tässä asuntoni lähellä olevalla lammella, ja siellä Ape molskahti törmältä uppeluksiin asti. Oli hyvä todeta, että Ape ei ollut moisesta kokemuksesta saanut mitään traumoja.

Ensi viikolla Ape täyttääkin jo 12 viikkoa, eli on rokotusten aika. Ensi viikon viikonloppuna on myös Uudenmaan kanakoiraharrastajien kesäpäivät, ja aion mennä ainakin perjantai-illaksi sinne. Ape jäänee varmaankin kotiin.

Lepoviikonloppu

Eilen päivällä käytiin taas treenaamassa kyyhkyillä ja näyttämässä missä mennään noudon suhteen. Ape pääsi jälleen myös leikkimään mäykkypennun kanssa. Illalla käytiin vielä pentutunnilla. Tiistaina käytiin moikkaamassa Apen tulevaa jahtikaveria, Elsaa. Siinäpä olikin huipennukset tämän viikon treeneille, ja nyt Ape saa viettää viikonlopun rentoutuen ilman treenejä. Uni onkin maittanut. Maanantaina sitten jatketaan mm. noutotreeneillä.

Tilannekatsaus

Ape on nyt 10 viikkoa vanha, joten luodaan silmäys siihen mitä on saatu aikaan:

Kontakti: Ape ottaa kivasti kontaktia, myös pihalla. Nyt aletaan lisätä häiriötekijöitä, ja opetetaan kontaktin otto pillille.
Nouto: Ape noutaa karvadamia ulkonakin. Nyt alan liittää suoritukseen komennon, ja sen jälkeen aletaan treenata paikalla pysymistä noutoesineen lentäessä. Nouto siis vasta luvasta. EDIT: Aletaankin treenata pitoa ja luovutusta ennen paikalla pysymistä :)
Istuminen: Ape tarjoaa istumista melkeinpä ensimmäisenä käytöksenä, kun treenit alkavat. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että en ole saanut kiinnitettyä tähän komentoa kunnolla. Tähän pitää ottaa tehotreeniä ja tarkkuutta oikea-aikaiseen komentoon minun osalta.
Luoksetulo: Toimii yllättävän hyvin. Ape tulee ulkonakin luokse, kun häiriötä ei ole paljoa. Toisinaan Ape ikään kuin tuumii hetken, että "Mitäs se 'Tänne!' tarkoittikaan?" Seuraavaksi vahvistetaan käytöstä ja aletaan lisätä häiriötä ja välimatkaa.
Rauhoittuminen: Tässä on edistytty hieman. Apelle tuntuu toimivan lähinnä puhe ja rauhallinen kuuluva hengitys parhaiten. Rauhoittuessa ei siis silitellä yms. sillä siitä Ape vain kiihtyy. Jatketaan harjoituksia ja palkataan aina rauhallisesta käytöksestä.
Hihnassa kulkeminen: Tätä ei olla paljoa harjoiteltu, mutta toistaiseksi menee hyvin. Tätä täytyy treenata enemmän, jotta Apen kasvettua vältyttäisiin vetämisongelmilta.

Pentutunnilla

Eilen käytiin Koirapalvelu Virikkeessä Pikkupentu sosiaalistuu -kurssilla. Mentiin ensimmäisinä kurssitilaan sisään, ja Ape alkoi heti tutkia paikkaa. Pian muutkin kurssilaiset tulivat sisään ja jokainen koirakko asettui tilan reunoille omalle paikalleen. Pentuja päästettiin leikkimään keskenään pari-kolme kerrallaan, kunhan ne ensin hieman rauhoittuivat omilla makuualustoillaan. Omaa leikkivuoroa odotellessa oli hyvä mahdollisuus treenata kontaktia Apen kanssa. Mielestäni se onnistuikin hyvin. Sen sijaan leikin lomasta ei kontaktia juuri saanut.

Leikkivuorojen välillä käytiin ulkona pissalla, ja treenattiin samalla hihnassa kulkemista. Sekin meni aika ok ottaen huomioon, että Apella ei juurikaan hihnassa kulkemisesta ole kokemusta. Kehuin ja palkitsin Apea, kun se kulki vierellä. Jos Ape yritti lähteä säntäämään, niin pidin hihnan tiukalla ja hain nimeltä kutsumalla Apen kontaktiin. Sitten osoitin namilla, että vierellä on se oikea paikka kulkea. Tätä pitää harjoitella paljon lisää näin pentuna, jotta oikea toimintamalli menee Apen päähän. Vielä kun Ape malttaisi kaikelta jännältä tehdä ne tarpeensa ulos. Onneksi sisälle ei mitään vahinkoja sattunut. Kotona on käynyt useamman kerran niin, että ulkona on niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa, että tarpeiden tekeminen unohtuu.

Kaiken kaikkiaan oli mukava pentutunti, ja ollaankin menossa parina seuraavana perjantaina uudestaan.

Koira ja ohjaaja opissa

Käytiin eilen Apen kanssa Harjun Mikan luona hakemassa oppia molemmille. Varsinaista treeniä Apen kanssa ei tietenkään kovin pitkää pätkää otettu, sillä pentu väsähtää helposti, ja on parempi että treenatessa pysyy into yllä. Noudon alkeita käytiin läpi ja sitä miten noudon opettamisen kautta opetetaan koiralle mitä on palkka. Muistakin jutuista puhuttiin treenien ohessa ja jälkeen. Osa jutuista oli jo tuttua, kuten se että samaa suoritusta ei kannata jankata monta kertaa. Osa taas oli uutta; en muista esimerkiksi kuulleeni tai lukeneeni mistään, että se korvienvälinen tila mikä koiralla on päällä sen oppiessa jonkin uuden asian, pysyy tuon asian suorituksessa mukana myöhemminkin. Eli jos treenaa jonkin asian löysästi ja lepsusti, niin suorituskin on löysä ja lepsu. Joillekin tällaiset asiat voivat olla itsestäänselvyyksiä, minulle ei tämä ollut tullut mieleen.

Totesimme myös kyyhkyllä saman asian, minkä aikaisemmin olin todennut västäräkillä; pennulla ei ole intressejä lähteä jahtaamaan lintua. Mistä sitten tulee se peräänmeno koirille? Olen erinäisiä keskusteluita ja kirjoituksia luettuani selittänyt asian itselleni niin, että monesti pentuakin pidetään kiinni hihnassa, kun mennään ensimmäisiä kertoja linnulle. Halutaan ikäänkuin varmistaa, että silloin se ei ainakaan mene perään. Tässä siis jo ikään kuin alustetaan se, että koira menee perään. Sitten kun koira ottaa askeleen tai pari lintua kohti, koiraa toppaillaan hihnalla. Tällä on yleensä juuri päinvastainen seuraus kuin mitä halutaan: koira alkaa kiskoa hihnassa yrittäen sännätä linnun perään. Tämä sama juttu on helppoa todeta myös esimerkiksi pennun puremisesta. Kaikki pennuthan purevat ja enemmän tai vähemmän ovat housunlahkeissa kiinni. Siitä kun työntää pennun pois, niin yleisimmin käy niin, että pentu saa vain lisää intoa purra ja repiä. Parempi siis antaa pennun todeta, että ei se lintua kiinni saa. Toki jos heti alusta aletaan treenata esimerkiksi huonokuntoisilla fasaaneilla, niin että pentu saa koppeja koppien perään, on asia jo aivan eri.

Mika teroitti minulle sitä, että vaikka hänen luonaan koiran kanssa treeneissä käy, on omistajan itse tehtävä hommia ja opetettava koiralleen asiat. Näinhän se on. Nyt kotiläksynä onkin nuo alussa mainitut noudon alkeet.

Lopuksi Ape pääsi vielä telmimään karkeakarvaisen mäyräkoiran pennun kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Ape tapasi toisen pennun kasvattajalta lähdettyään, ja hauskaa näytti olevan. Huomenna onkin sitten luvassa lisää kokemuksia toisten pentujen kanssa.

Päähenkilö esittäytyy

"Moi! Minä olen Ape."

Tämän blogin päähenkilö on Ape, karkeakarvainen saksanseisoja uros. Ape haettiin kasvattajalta juhannusaattona. Ape vaikuttaa hyvin sosiaaliselta tapaukselta, ja kuten aikaisemmin mainitsin, ottaa hyvin kontaktia. Yllätys kuitenkin oli, että Ape on niinkin sosiaalinen tapaus, että edes ensimmäisenä yönä hänellä ei ollut mitään vikinöitä emon tai kasvattajalle jääneen siskonsa perään. Olin etukäteen ajatellut, että nukun pari ensimmäistä yötä lattialla, jotta pentu leimautuisi minuun, ja olisi helpompi rauhoitella. Tätä suositteli myös kasvattaja. Rauhoittelua Ape ei kuitenkaan tarvinnut. Ape oppi hetkessä ottamaan päiväunet jos kenenkin sylissä, sillä vietimme ensimmäisen yhteisen viikkomme vanhempieni mökillä Lapissa. Seuraavaksi pitää alkaa totuttaa Apea nukkumaan enemmän yksinään, sillä ajatus täysikasvuisesta saksanseisojasta nukkumassa sylissä ei houkuta.

Pennuilla riittää aina virtaa, eikä Ape ole poikkeus sen suhteen. Puru- ja repimisvimma on myös melkoinen. Minulla on kokemusta muutamasta pennusta, ja tuntuu että Ape on tuntemistani pennuista se, joka on aina hampaineen kaikkialla kiinni. Ape ei hätkähdä pienistä. Kolahduksille ja kalahduksille voi hetken suoda päänpyöritystä, mutta pian Ape taas touhuaa jo omiaan. Apella on myös ripaus luonnetta, mikä ei rodun tietäen yllätys ollutkaan. Pentu kokeilee rajojaan jo nyt silloin tällöin, kun hänen mielestään ei juuri nyt saisi viedä häntä pois jonkin ulkoa löytyneen herkun luota. Ja niitä herkkuja löytyi mökiltä aika lailla. Oli ilahduttavaa katsoa, kun pieni pentu nosti kuonon tuuleen ja alkoi nenän vietävänä suunnata kohti hajun lähdettä; useimmiten jotain kalanruotoa, joita isäni on talven mittaan jättänyt ulos kärpän syötäväksi.

Apelle oli helppoa opettaa oma nimi. Alussa tein pelkkiä kontaktiharjoituksia, kunnes Ape alkoi tajuta, että aina kun katsoo minua, saa palkkion. Sitten vain yhdistin katsomishetkeen nimen. Olen tehnyt tätä myös varsinaisen treenauksen ulkopuolella. Kun Ape katsoo minua sisällä ollessaan, sanon nimen ja kehut päälle. Ulkona sama juttu. Yllätyksekseni Ape alkoi pian ottaa ulkona katsekontaktin nimensä kuultuaan jopa silloin, kun nokan edessä oli jotain mielenkiintoista. Siitä tuli tietenkin palkkio ja kehuja.

Istumista ollaan myös treenattu, ja sekin alkaa pikkuhiljaa sujua. Vielä ei olla tilanteessa, jossa Ape heti käskyn kuultuaan sataprosenttisen varmasti istuisi, joten treenejä jatketaan. Samoin on luoksetulon kanssa.

Tänä aamuna sattui ensimmäinen tilanne linnun kanssa. Pihalla oli västäräkki, joka sattui tarpeeksi lähelle, jolloin Ape kiinnostui siitä. Hetken tuijottelun jälkeen Ape otti pari askelta tipun suuntaan, jolloin tämä tietenkin pyrähti pakoon. Ape pysähtyi siihen paikkaan ihmettelemään, että minnekäs se nyt meni. Kutsuin Apea nimeltä, ja hän kääntyi katsomaan minua, ja sai heti kovat kehut. Kutsuin Apen vielä luokse, ja luoksetulosta tuli roppakaupalla kehuja ja paijausta (namit sattuivat jäämään sisälle). Aika onnistunut tapaus. Koska eilen treenailtiin vähän enemmän, on tänään leikki- ja lepopäivä. Huomenna sitten onkin taas treenipäivä ja perjantaina mennään parin muun pennun kanssa sosiaalistumaan.