Käytiin eilen Apen kanssa Harjun Mikan luona hakemassa oppia molemmille. Varsinaista treeniä Apen kanssa ei tietenkään kovin pitkää pätkää otettu, sillä pentu väsähtää helposti, ja on parempi että treenatessa pysyy into yllä. Noudon alkeita käytiin läpi ja sitä miten noudon opettamisen kautta opetetaan koiralle mitä on palkka. Muistakin jutuista puhuttiin treenien ohessa ja jälkeen. Osa jutuista oli jo tuttua, kuten se että samaa suoritusta ei kannata jankata monta kertaa. Osa taas oli uutta; en muista esimerkiksi kuulleeni tai lukeneeni mistään, että se korvienvälinen tila mikä koiralla on päällä sen oppiessa jonkin uuden asian, pysyy tuon asian suorituksessa mukana myöhemminkin. Eli jos treenaa jonkin asian löysästi ja lepsusti, niin suorituskin on löysä ja lepsu. Joillekin tällaiset asiat voivat olla itsestäänselvyyksiä, minulle ei tämä ollut tullut mieleen.
Totesimme myös kyyhkyllä saman asian, minkä aikaisemmin olin todennut västäräkillä; pennulla ei ole intressejä lähteä jahtaamaan lintua. Mistä sitten tulee se peräänmeno koirille? Olen erinäisiä keskusteluita ja kirjoituksia luettuani selittänyt asian itselleni niin, että monesti pentuakin pidetään kiinni hihnassa, kun mennään ensimmäisiä kertoja linnulle. Halutaan ikäänkuin varmistaa, että silloin se ei ainakaan mene perään. Tässä siis jo ikään kuin alustetaan se, että koira menee perään. Sitten kun koira ottaa askeleen tai pari lintua kohti, koiraa toppaillaan hihnalla. Tällä on yleensä juuri päinvastainen seuraus kuin mitä halutaan: koira alkaa kiskoa hihnassa yrittäen sännätä linnun perään. Tämä sama juttu on helppoa todeta myös esimerkiksi pennun puremisesta. Kaikki pennuthan purevat ja enemmän tai vähemmän ovat housunlahkeissa kiinni. Siitä kun työntää pennun pois, niin yleisimmin käy niin, että pentu saa vain lisää intoa purra ja repiä. Parempi siis antaa pennun todeta, että ei se lintua kiinni saa. Toki jos heti alusta aletaan treenata esimerkiksi huonokuntoisilla fasaaneilla, niin että pentu saa koppeja koppien perään, on asia jo aivan eri.
Mika teroitti minulle sitä, että vaikka hänen luonaan koiran kanssa treeneissä käy, on omistajan itse tehtävä hommia ja opetettava koiralleen asiat. Näinhän se on. Nyt kotiläksynä onkin nuo alussa mainitut noudon alkeet.
Lopuksi Ape pääsi vielä telmimään karkeakarvaisen mäyräkoiran pennun kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Ape tapasi toisen pennun kasvattajalta lähdettyään, ja hauskaa näytti olevan. Huomenna onkin sitten luvassa lisää kokemuksia toisten pentujen kanssa.
No comments:
Post a Comment