Noutohommia ja kylästelemässä

Tällä viikolla ollaan treenailtu noutoa. Ape tuo kaninkarvadamin nätisti minulle, joten nostin vaikeustasoa odottamalla ennen kuin otan damin häneltä. Toisin sanoen, olemme tehneet suussapitoharjoituksia, tai härskisti sanottuna suihinottoa. Aluksi Ape  palkkion toivossa tietenkin pudotti damin maahan heti päästyään minun luo, mutta kun hän huomasi että niin ei palkkaa tule, alkoi dami pysyä suussa hetken pidempään. Tätä kautta sain Apelle myös istuen luovuttamisen. Odottelin vain hetken, että Ape pitää damia suussa, niin sehän pätkäytti persauksen penkkiin! Annoin siitä tietenkin palkkion ja kovat kehut. Tämä meni siis juuri niin kuin Mika oli minulle aikaisemmin neuvonut. Taisin saada palkattua tästä käytöksestä pari-kolme kertaa, ja nyt Ape luovuttaa damin istuen. Fiksu koira!  Se mikä ei ole niin fiksua on, että poimin tuon istumisen niin, että Apella on selkä minuun päin. Ape vain sattui näin istahtamaan, joten se jäi siitä "päälle". Pitänee vaan sitten jossain vaiheessa muokata tuo niin, että Ape tulee istumaan sivulle.

Perjantaina käytiin jälleen pentutunnilla, ja tällä kertaa Apella ja Onni-mäykyllä alkoi painit mennä jo kovemmaksi. Saa nähdä käydäänkö vielä pentutunnilla, sillä parina seuraavana perjantaina ei päästä, ja sen jälkeen Ape alkaa ehkä olla jo turhan iso sisäleikkeihin pienempien pentujen kanssa.

Kävimme tänään tyttöystäväni Polinan ja Apen kanssa minun entisen työkaverin luona Orimattilassa. Kaveri ja hänen vaimonsa ovat vastikään ostaneet vanhan maalaistalon, ja he olivat kutsuneet meidät käymään. Mukavan rauhallinen paikka se oli, ja Apea sai pitää huoletta vapaana pihalla. Ape pääsi myös ottamaan tuntumaa tulevaan työmaastoon, sillä kaverilla on talonsa vieressä isohko niitty luonnontilaisena. Vielä oli heinä liian pitkää pennulle, joten Ape etupäässä käveli meidän jälkiä pitkin. Niityn laidassa on pieni lampi. Aikansa Ape kahlaili ihan rannassa, ja koko ajan näytti että hän uskaltaa enemmän ja enemmän veteen. Lopulta sitten lähdin kiertämään lammen toiselle laidalle, ja sinne päästyämme pyysin tyttöystävääni kutsumaan Apea lammen toiselta puolelta. Pienen hetken Ape mietti, että miten toiselle puolelle pääsee, kunnes hän hyppäsi lampeen ja ui yli. Olimme aikaisemmin käyneet tässä asuntoni lähellä olevalla lammella, ja siellä Ape molskahti törmältä uppeluksiin asti. Oli hyvä todeta, että Ape ei ollut moisesta kokemuksesta saanut mitään traumoja.

Ensi viikolla Ape täyttääkin jo 12 viikkoa, eli on rokotusten aika. Ensi viikon viikonloppuna on myös Uudenmaan kanakoiraharrastajien kesäpäivät, ja aion mennä ainakin perjantai-illaksi sinne. Ape jäänee varmaankin kotiin.